Lieneekö syynä kesä, vai hektinen arki, mutta jokatapauksessa motivaatio kirjoittelun suhteen on ollut hieman kadoksissa. Monesti olen ajatellut, että voisihan sitä kuulumisia tännä laittaa, mutta sitten se on jäänyt...
Kesä on kuitenkin sujunut kaikinpuolin oikeen kivasti. Raskaan kevään jälkeen on aurinko paistellut meidänkin risukasaan ja olemme nauttineet kesästä täysin rinnoin. Lapset ovat kasvaneet ihan silmissä ja paljon uusia juttuja on tullut kuvioihin.
Ja yksi uusi meriitti poitsun osalta on pyöräily. Viimekesänä ei vielä jalat ylettäneet polkimille, mutta tänä kesänä on päästy sitten ihan kunnolla treenaamaan. Ja hyvinhän se sujuu. Apujalka tosin lipsuu aika pahasti polkimelta, mutta sen ei olla annettu haitata. Jossain vaiheessa tuohonkin ongelmaan on helposti apua saatavilla, kun kengän saa polkimeen kiinni, mutta tässä opetteluvaiheessa on mielestäni hyvä saada jalat nopeasti maahan, jos/kun meinaa mennä nurin.
Alkukesästä ongelmaa pyöräilyyn meinasi aiheuttaa se, että proteesin takareuna otti kiinni takareiteen jalan ollessa koukussa, mutta ihan pienellä holkin lyhentämisellä siitäkin päästiin. Ja huikean kasvupyrähdyksen myötä myös pyörän satulaa on voitu nostaa ylemmäs ja tilanne on helpottunut entisestään. Nykyisin suurin ongelma siis lienee se, ettei äiti pysy pojan perässä. Varsinkin kun meidän huimapään mielestä jarrut ovat suhteellisen turha keksintö. Onneksi tukirenkaat sentään hieman rajoittavat ainakin reittivalintoja, ettei tarvitse ihan pahimmissa metsiköissä juosta.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää muutoinkin. Ulkona juostaan, kiipeillään ja pelaillaan jatkuvasti. Ja niin moneen kertaan olen taas onnekseni saanut todeta, ettei jalan erilaisuus rajoita poikaa oikestaan mitenkään. Paitsi, jos hän itse niin haluaa. Meillä kun asustaa nyt varsin uhmakas 3 vuotias, joka osaa jo melko luontevasti käyttää jalkaa tekosyynä, jos joku asia ei huvita.
"Äiti kun en mä osaa laittaa kenkää apujalkaan" tai "en mä voi laittaa itse housuja, kun ne jää jumiin apujalkaan" yms. Toki välillä se on ihan tottakin, mutta useimmiten kyse on vaan siitä, ettei tosiaan huvita pätkääkään. Onneksi nyt on ollut niin lämmintä, että on tarvittu korkeintaan sandaaleita ja ne menee apujalkaankin oikeen näppärästi.
Proteesi alkaa olla kyllä sen näköinenkin, että varpaat paljaana on juoksenneltu, voi kamala. Mutta syksyllä tarvitsemme luultavasti uuden jokatapauksessa, sillä pojan toinen jalka on kasvanut sen verran reilusti, että jalkaterät ovat ihan eri kokoiset.
Kesän aikana olen huomannut myös sen, että poitsu on tullut enemmän sinuiksi erilaisen jalkansa kanssa. Uimarannalla hän mennä polskuttaa ihan siinä missä muutkin, toisin kuin viimekesänä. Ja siinä vaiheessa, kun jalasta aletaan kaadella vesiä ja hiekkoja pois ja vaihtaa kuivaa silikonituppia märän tilalle, ei muiden kummeksuvat katseet hetkauta ollenkaan. Eräskin poika tuli ihan viereen katselemaan ja kyselemään jalasta ja poitsuhan näytti ja kertoili ylpeänä apujalastaan. Ja äiti oli vieressä ylpeä reippaasta pojastaan :)
Ja tosiaan... meinasin ihan unohtaa....
Kesäkuussa kävimme ortopedin vastaanotolla kontrollikäynnillä.
Ja oikein mukavaltahan se poitsun jalan tilanne näytti ja ortopedi oli tyytyväinen näkemäänsä.
Kehui kovasti tyngän muotoa ja siistiä arpea. Hyvähän se on kehua kun on itse tehnyt :)
Ja liikkuminen sekä proteesin kanssa, että ilman oli kuulemma loistavaa, vaikka pienen ujostelun vuoksi poitsu esitteli taidostaan n. 50%.
Pituuseroa oli tullut lisää ihan odotetusti. Kokonaisuudessaan eroa on reilut 10cm ja reisissä 3cm.
Ja samalla varmistui myös se, että kyse on tosiaan koko alaraajan kehityshäiriöstä, vaikka joskus oli ajatus, että häikkää olisi vain polvesta alaspäin. Sen toki pystyy toteamaan ihan jokainen katsomalla, sillä jalka on kaikinpuolin pienempi kuin toinen.
Myös polvi vaikuttaa hyvältä ja tukevalta, eikä eturistisiteen puutos haittaa liikkumista. Ja proteesimestarimme sai kiitosta hyvin polvea tukevasta proteesista.
Vuoden päästä seuraava kontrolli ja jos kaikki edelleen kunnossa, voidaan kontrolleja harventaa huomattavasti. Sopii minulle!
Eli meillä menee vaihteeksi oikeen mukavasti ja saamme nauttia kesästä iloisten vesseleidemme kanssa. Parasta!
Mukavaa kesän jatkoa teille kaikille
Eija
