On...
Päiviä jolloin kaikki tuntuu tosi raskaalta ja ärsyttää...
Päiviä jolloin lapset ovat väsyneitä ja kiukkuisia, ja itse olet vielä heitäkin kiukkuisempi ja väsyneempi...
Päiviä jolloin kaikki huutavat ja vaativat yhtäaikaa...
Päiviä jolloin pienetki asiat tuntuvat ylitsepääsemättömän suurilta...
Sellaisina päivinä ei jaksaisi...
Ei jaksaisi kuunnella sitä kitinää siitä, että vaatteet on hankala pukea apujalan takia tai kenkää ei saa itse jalkaan.
Sellaisina päivinä se reikä upouusien housujen polvessa ärsyttää niin, että päättää olla ostamatta enää ikinä uusia housuja.
Sellaisina päivinä ne proteesin tallaamat omat varpaat sattuvat enemmän kuin normaalisti.
Sellaisina päivinä tekisi mieli syyttää jotakuta siitä, että näitä ylimääräisiä asioita joutuu sietämään.
Sellaisina päivinä tekisi mieli päästää suustaan sanoja, jota katuisi heti sanottuaan.
Sellaisina päivinä tekisi mieli nakata se hemmetin jalka menemään...
Mutta sellaisina päivinä teet kaiken sen mitä muinakin.
Autat.
Yrität opettaa.
Yrität olla kärsivällinen.
Ja erityisesti yrität ymmärtää.
Sellaisen päivän iltana miettii, että miltähän pojasta itsestään tuntuu huonona päivänä....nyt...tulevaisuudessa...
Tänään oli sellainen päivä.
