Tulin vain pikaisesti kertomaan täältä sohvan pohjalta, että täällä ollaan yhä.
Meidän perhettä tuntuu piinaavan nyt flunssa toisensa perään. Nyt on menossa jo ties kuinka mones kierros, eikä loppua näy. Juuri mittailin keskimmäiseltä vesseliltä kuumetta, kun olemus alkoi olla kovin veltto. Ja tadaa...kuumetta, taas mennään. Olihan hän jo viikon terveenä. Nyt sairasjoukostamme puuttuu enää esikoinen, eli eiköhän ensiyönä ole sitten hänen vuoronsa.
En edes muista milloin olisimme olleet kaikki terveenä, huoh!
Flunssasta huolimatta olemme onnistuneet vierailemaan pajalla pariin kertaan. Nyt on poitsulla uusi jalka (jalkatera kuitenkin sama kuin entisessä). Ihan en ole varma, että tuntuuko se hyvältä vai ei. Pojasta ei saa oikeen mitään irti asian tiimoilta. Ja nyt jää testaaminenkin vähemmälle, kun käyttäjä pötköttelee peiton alla ilman proteesia. Sinäänsä kurjaan vaiheeseen tuli tämä vaihdos, kun olemme lähdössä kotipuoleen lomailemaan pariksi viikoksi. Sieltä ei ihan niin nopsaan piipahdetakkaan pajalle pientä fiksausta varten. Nyt olisi pari päivää aikaa todeta uusi proteesi hyväksi, tai käydä teettämässä muutokset. Onneksi vanha holkki on pajalla jemmassa siltä varalta, että jokin onkin pielessä.
Ja kunhan nyt parannuttaisiin sen verran, että päästään ylipäätään lähtemään. Perillä on lisää käsiä hoitamassa potilaita, jos tauti edelleen piinaa, mutta se matka... Se on tarpeeksi pitkä ihan terveenäkin.
