Nöyrä toivomus!

Blogi on ollut suljettuna hetkisen ja siihen on syynsä. Silloin, kun päätin alkaa tätä kirjoittamaan, oli minulla kaksi pelkoa. Toinen niistä oli se, että joku tuomitsee minut siitä, kuinka pojan tilanteen koen ja toinen se, että muutamat henkilökohtaisessa elämässä merkittävät ihmiset löytäisivät tiensä tänne ja lukisivat ajatuksiani. Se miksi en joidenkin ihmisten halunnut tänne löytävän, johtui vain siitä, että halusin suojella heitä. En halunnut heidän tietävän sitä kaikkea mitä käyn mielessäni läpi, sillä tiedän sen olevan heille raskasta.

Muutamasta sattumuksesta johtuen nuo ihmiset kuitenkin löysivät tiensä tänne ja pääsivät käsiksi niihin ajatuksiin, joihin en olisi halunnut. Se tuntui pahalta. Samalla tajusin toisenkin syyn sille, miksi en olisi halunnut heidän tietävän koko blogista mitään. Se oli se, etten halunnut heidän muuttavan käsitystään asioista lukemansa perusteella.
Heti kun sain tietää, että nuo ihmiset ovat löytäneet tänne, minut valtasi suunnaton kiukku. Ja siltä seisomalta päätin sulkea blogin. Päätin, etten enää ikinä ole niin typerä, että ryhdyn moiseen uudestaan. Olin vihainen itselleni, sillä olin oikeasti kuvitellut, että näin ei tule käymään.

Kuluneen viikon olen sulatellut asiaa mielessäni. Olen miettinyt, että jatkanko kirjoittamista vai lopetanko ja pidän ajatukseni vain omassa päässäni. Olen ollut välillä toista mieltä ja sitten taas toista. Ja voi kuulostaa suureelliselta, mutta kulunut viikko on ollut minulle raskas. Se on ollut raskas siitä syystä, että olen kokoajan tuntenut pakottavaa tarvetta kirjoittaa, mutta en ole antanut itselleni lupaa. Ajankohta tälle on ollut mitä huonoin, sillä pojan leikkaus on jo muutaman päivän kuluttua ja ajatuksia risteilee päässä enemmän, kuin paljon.

Nyt sitten päätin, että jatkan entiseen malliin, tai ainakin pyrin siihen. Toivon voivani kirjoittaa edelleen ilman, että ajattelen liikaa sitä kuka tätä lukee ja mitä kukanenkin ajattelee. Koitan olla se mitä minä olen ja kertoa asiat niin kuin ne on.
Nyt esitänkin toivomuksen erityisesti niille eräille, jotka varmasti tietävät itse ketä tarkoitan, että älkää lukeko, jos tuntuu pahalta ja kysykää minulta asioista suoraan jos joku jää vaivaamaan. Ketään en voi varsinaisesti kieltää tätä lukemasta, mutta toivon, ettei kukaan tuomistse minua sen takia mitä teen tai tunnen. Tämä on vaan juuri se tapa, jolla käsittelen asiaa ja tämän avulla minun on helpompi olla.

Eija