Pojan leikkaus siirtyy. Sille päivälle on jouduttu ottamaan iso leikkaus, joka on kiireellinen. Onhan se ihan ymmärrettävää, mutta silti harmittaa ihan vietävästi.
Onneksi lykkäystä tulee vain 8 päivää, mutta silti se sotkee ihan kaiken. Mies oli tietysti ehtinyt jo pyytä ensi viikolle vapaata. Ja se ei hänen työssään ole mikään ihan pieni juttu järjestellä. Tarvitaan aina sijainen ja harvemmin löytyy sellaista joka voi hoitaa kaikki hänen tehtävänsä. Joten sijaisia tarvitaan useampia. Lisäksi vanhempani olivat järjestäneet asiat siten, että pääsevät tänne esikoista hoitamaan. Isä oli ottanut koko viikon lomaa, joten he nyt tulevat tänne jokatapauksessa (He asuvat useamman sadan kilometrin päässä meistä)
Nyt sitten järjestellään ihan uudestaan. Niin turhauttavaa! Ja jo nyt tiedän, ettei asiat tule toimimaan niin sutjakkaasti, mitä olisi alkuperäisen suunnitelman mukaan tullut. (meinaan siis näitä esikoisen hoitojärjestelyjä yms.) Ja meillä on nyt viikon pidempi aika vältellä tautipesäkkeitä. Ei siis edelleenkään kirjaston leikkitiloihin, perhekerhoihin tai avoimiin päiväkoteihin. Toivotaan nyt vaan, että säät suosivat ulkoilua, tai muuten tulen hulluksi!!!! Mitään riskejä en kuitenkaan tällaisena "tauti -aikana" halua ottaa ja lähteä kokeilemaan, että tuleeko se tauti vai ei.
Jos tästä nyt hakemalla lähte jotain hyvää hakemaan, niin tämän lykkäysen myötä tajusin viimeistään sen, että haluaisin asian olevan ohi mahdollisimman pian.
Olen valmis!!! Pidetään nyt peukkuja, ettei lykkäyksiä tule enää lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti