Reissusta kotiuduttu ja taas täytyy lausua se kliseinen lause, että reissussa on kiva olla, mutta kotiin on ihana palata.
Meillä oli oikeen mukavaa. Tehtiin paljon kivoja asioita ja tavattiin paljon rakkaita ihmisiä. Pojat saivat nauttia isovanhempien seurasta ja tehdä paljon asiota, joita ei normaalisti kotioloissa tehdä.
Molemmista pojista kuoriutui varsinaisia mökkeilijöitä. Voisi melkein sanoa, että mitä vähemmän mukavuuksia, niin sen leveämpi oli poikien hymy.
Vierailimme lomalla kahdella eri mökillä, joihin kumpaankaan ei tule juoksevaa vettä (ja näin sen juuri kuuluu mielestäni olla). Etukäteen minua huolestutti kaikki pesemiseen liittyvät jutut, pienempi kun käyttää edelleen vaippaa, eikä pottailut ota onnistuakseen lainkaan. Mutta turhaampa olin huollissani. Kasalla kosteuspyyhkeitä selvittiin pitkälle ja saunassa vettä lämmittelemällä suoriuduttiin vaativimmista toimenpiteistä.
Silikonitupin päivittäisestä puhdistamisesta ei myöskään luistettu, vaan hoitelin sen samaan tapaan, kuin kotona. Sen puhdistamiseen käytin juomavettä, ihan vaan kaiken varalta. Ajattelin, ettei sinne jää ainakaan järviveden mukana tulevaa likaa tms. Samalla metodilla pestiin myös mansetit, jotka tuppasivat sotkeutumaan keiken sen touhun keskellä hyvinkin tehokkaasti.
Lomalla oli ilo huomata, ettei poika enää suuremmin ujostele jalkaansa. Paljasta tynkää hän välillä hieman piilotteli, mutta proteesin ollessa paikoillaan, ei ollut havaittavissa mitään erikoista. Eikä poika muutenkaan vauhtiaan säästellyt. Jokaiseen tilanteeseen hän keksi keinot selvitä, jos ei onnistunut ihan "normaalisti" asiaa hoitamaan. Ja ihanan monta kertaa kuulimme lauseen, että jos ei proteesin olemassaolosta tietäisi, ei sitä todellakaan huomaisi.
Lomalla poika innostui luonnonvedessä uimisesta ihan uudella tavalla. Edelleenkin hän tahtoo istua paikoillaan ja loiskia vettä, mutta nyt pitää päästä syvemmälle, eikä pois ole kiirettä, vaikka leuat löisivätkin loukkua vilusta. Varsin hauskaa katsottavaa sanon minä.
Ja kuten aiemmillakin lomillamme, tapahtui nytkin suurta edistystä. Tälle kertaa edistystä tuli kävelyssä ilman proteesia. Poika meni useamman kerran pitkiä pätkiä tynkään varaten ja jopa ilman tukea. Ei se kovin vakaalta näytä, mutta toivon, että hän tulisi siinä sen verran taitavaksi, että suihkussa, saunassa ja uimassa käynti helpottuisi. Mutta kaikki aikanaan.
Niin mukavaa kuin lomalla oli ja niin hienosti kuin kaikista erilaisista tilanteista selvisimme, silti on pakko todeta, että on se vaan ihanaa miten paljon helpompaa kaikki on kotona. Kaikille asioille on paikkansa ja rutiinit on helpomi hoitaa. Onneksi saamme jatkaa lomailua vielä kotoa käsin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti