Olimme viime viikolla viettämässä touhukasta päivää Huimalassa. Aiempaa kokemusta paikasta ei meillä ollut ja matkaan lähdimme iloisin ja odottavaisin mielin. Ja kyllä meillä olikin hauskaa. Pienen alkujäykkyyden jälkeen pojat uskaltautuivat iloiseen seikkailuun, meidän vanhempien koittaessa pysytellä perässä.
Ja kylläpä siinä tulikin hiki!
Huimalassa etenimme aivan täysin poikien tahtiin. Annoimme heidän päättää seikkailulabyrintissä mihin suuntaan menemme ja mitä seuraavaksi teemme. Siinä poikien perässä kulkiessa pystyi todella hienosti seuraamaan heidän tapaansa selvitä vaikeista pakoista. Erityisesti seurasin nuoremman liikkumista. Useimmissa tilanteissa proteesin olemassaoloa ei edes voinut huomata. Ja niissä tilanteissa, joissa se hieman hankaloitti etenemistä, keksi hän hyvin nopeasti tavan toimia.
Vaikeuksia hänellä oli lähinnä paikoissa, joissa kontatessa proteesi tuppasi tarttumaan varpaista kiinni. (esim.verkot) Ensimmäisellä kerralla hän kokeili sinnikkäästi juuttuen kiinni yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes hoksasi käydä istumaan ja hiissautua siten eteenpäin. Myös joissain nousuissa proteesi tahtoi jäädä kiinni ns. patjojen väliin. Hyvin nopeasti poika kuitenkin keksi siirtää apujalan ensin ylemmäs ja sitten vasta siirtää varsinaisesti itsensä ylös. Sekuntiakaan hän ei jälkeen jäänyt, ainakaan erilaisen jalkansa takia. Se oli huikeaa katsottavaa!
Meidän pojista isompi on selkeästi arempi ja hän usuttaakin usein pikkuveljensä testaamaan hieman hurjemmat jutut. Ja pienempi rämäpää kyllä kokeilee. Välillä sai sydän kurkussa katsoa, kun kaksivuotiaamme vilahti salamannopeasti alas liukumäestä tai tunki itsensä pieneen koloseen, tietämättä minne se johtaa. Mutta kuin ihmeen kaupalla hänellä on tapana selvitä loukkaamatta itseään. (kop, kop)
Tälläkin kertaa kuitenkin jollekkin sattui. Ja se olin minä itse. Seurasin pienempää poikaa labyrintissä ja hänen noustessa tasoa ylemmäs sain tuta sen miltä proteesi tuntuu vauhdista huuleen kopsahtaessa. Se sattuu, eikä vereltäkään vältytty. Mutta oli niin kivaa, ettei pieni turvotus ja jomotus huulessa vauhtia hidastanut :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti