Pituutta!

Meillä oli keskiviikkona jälleen paja-päivä.
Poitsun liikkuminen alkoi muistuttaa kovasti hyppimistä, josta viimeistään havahtuu tarkistamaan jalkojen pituuseroa. Ja kun pojan seisoessa tarkastelin lantion asentoa, huomasin sen olevan kallellaan, mutta en tajunnut/uskonut, että eroa olisi ehtinyt tulla niin huimasti.
Apujalkaan piti laittaa jatkoa kokonaiset 2cm ja olisipa kuulemma voinut laittaa muutaman millin päällekin. Edellisen kerran proteesia pidennettiin kesäkuun alussa ja tuolloin pituutta lisättiin 1cm. Äkkiä ne lapset vaan kasvaa. Ja ei se, että proteesi käy nopeasti lyhyeksi johdu välttämättä pelkästä pojan pituuskasvusta, vaan myös siitä, ettei "pikkujalka" tosiaan pysy toisen jalan tahdissa.
Sitä pientä tasaisesti kasvavaa eroa, kun ei silmämääräisesti taida edes huomata ja harvemmin tulee mittailtua jalkoja kotona. (Nyt kyllä hieman tutkailin, että onko reisien pituuserossa tapahtunut muutosta, mutta en sitä ainakaan huomannut)

Tunsin kyllä pienen piston sisimmässäni, etten ollut tajunnut eron olevan jo niin suurin. Varsinkin siinä vaiheessa, kun proteesimestari nosti pojan pöydälle seisomaan ja tutkaili tilannetta ja lausahti "no huh huh" ja lähti hakemaan....vekotinta, jolla voidaan mitata pituusero. (se sellainen mistä käännetään lyhyemmän jalan alle aina lisää ohuita kerroksia sen verran, että ne ottavat ns. kiinni ja lyhyellä jalalla voi seisoa sen päällä tukevasti ja suorassa. En osaa selittää, eikä aavistustakaan, että mikä sen nimi mahtaa olla)
Minä olen kyllä ollut tarkkailevinani tuota eroa, mutta jotenkin en vaan tajunut.
Ei sillä, ei siinä mitään vahinkoa ole päässyt tapahtumaan, mutta silti harmittaa.

Tällä kertaa siis vielä jatkettiin jalkaa. Mutta ensi kerralla aloitetaan uuden valmistus.
Poika on halunnut olla nyt aika paljon ilman proteesia ja luulen sen johtuvan siitä, että tyngänpää välillä hieman punoittaa. Rakkoa ei onneksi kuitenkaa ole tullut. Mestarikin asiaa tutki ja sanoi, että tynkä on hieman kasvanut, mutta silikonituppi menee vielä sut hyvin paikoilleen, joten ei se pahasti voi vielä olla tiukka. Enemmän hän arveli syyn olevan siinä, että juurikin tuon pituuseron takia kävelystä ja juoksusta on tullut enemmän pomppivaa, jolloin tärähdystä ja hiertävää liikettä tyngänpäähän kohdistuu enemmän. Ja uskon itsekin, että syy on juuri siinä.
Ja hienosti poika otti jälleen muutokset vastaan. Ensimmäiset askeleet olivat hieman haparoivia ja ilme kummeksuva. Mutta eipä siinä montaa minuuttia taas mennyt, kun poika oli jo täydessä vauhdissa ja hymy korvissa.