Jouduin eilen ihan yllättäen tilanteeseen, jossa minulle täysin vieras ihminen otti pojan jalan puheeksi.
Hän oli kaverini äiti, jolle tämä kaveri oli asiasta joskus maininut.
Olin tilanteessa jossa en voinut paeta, tai keksiä mitään tekosyitä välttyäkseni keskultelulta, joka tuli aivan puskista ja johon minulle ei olisi ollut energiaa. Siispä ei auttanut kuin vastailla asiallisesti. (Eilinen oli muutenkin niitä päivä jolloin "irroitettava jalka" ei ollut niitä maailman mahtavimpia juttuja.) Kun hän lopulta oli saanut tiedonjanonsa sammutettua esitettyään miljoona täsmentävää kysymystä, totesi hän tyynesti, että no aika pikku juttuhan se on. Kosmeettinen lähinnä.
Minä vain myötäilin ja olin iloinen siitä, että olin pian pääsemässä tilanteesta pois.
Mutta aloin myöhemmin miettiä tuota kosmeettisuutta. Onko se nyt kuitenkaan vain ja ainoastaan kosmeettista? Mitäs te olette mieltä?
Oma kantani on se, ettei se todellakaan ole vain kosmeettista. Kyse on kuitenkin jalasta, joka on melkoisen merkittävä osa ihmisen kehossa. Toinen niistä kahdesta raajasta, jotka meitä kuljettaa eteenpäin ja kannattelee painomme. Kyse on siis ihan toiminnallisesta osasta.
Ja jotenkin tuntuu, että jos kyse olisi ollut vain kosmeettisesta asiasta, niin tuskin olisin uinut niinkin syvissä vesissä, kun tuli välillä tehtyä. Varsinkin silloin, kun koitettiin saada päätöksiä tehtyä.
Mutta jokainen on tietysti nähnyt omassa elämässään kaikenlaista ja rakentaa mittakaavan asiolle niiden perusteella. Ja tottakai jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä. Ja kuten olen usein aikaisemminkin todennut, ei pojan kohdalla ole ollut kyse elämästä ja kuolemasta, luojan kiitos.
Mutta silti sitä aina välillä saattaa vetäistä pari palkokasvia nenäänsä ja tuntea tarvetta sanoa muutama poikittainen sananen. Eilen osasin kuitenkin pitää suuni visusti kiinni, hymyillä ja nyökytellä. Mitäpä sitä tuhlaamaan energiaansa ihmiseen, jota tuskin enää edes tapaa.
Onneksi on olemassa niitäkin ihmisiä, jotka ymmärtävät ja tietävät miltä välillä tuntuu.
1 kommentti:
Kosmeettista.. Jepjep. Sitähän se on just onki..! Muistan kun poika syntyi ja kerroin muutamalle äitituttavalle vauvasta. Yksi neljän (terveen) lapsen äiti totes, et mitäs tosta, kosmeettista se vain on! Perään vielä kertoi kuinka hänen ystävänsä lapsella on vaikka ja mitä ja kaikki paljon huonommin kuin teillä!!
Mä uskon et sen oli tarkoitus ihan vaan hyvällä se sanoa. Mut siltikin. Hitto kosmeettistako toi on, kun lapselta puuttuu osa kädestä tai jalasta?? Jos se olis vain kosmeettista, ni ei kai se vaikuttais niin paljon toiminnallisuuteen. Ei kai sitä varten täytyis tehdä lisätutkimuksia ja -selvityksiä ja miettiä hoitolinjauksia? Kun mä nyt katson lapseni kädessä olevaa arpea, niin se arpi on kosmeettista, mut kyl toi koko muu setti on jotain aivan muuta.
Lähetä kommentti