Hupsista keikkaa!
Siitähän on pian kolme kuukautta, kun olen viimeksi kirjoitellut. Ja silloinhan vakaasti päätin, että kirjoittelen aktiivisemmin. No toisin kuitenkin kävi.
Lieneekö syy siinä loputtomalta tuntuvassa syksyssä, jota riitti aina jouluun saakka, (ja joka on taas palannut, ainakin tänne etelään) vai jossain muussa. Jokatapauksessa energiani on ollut poissa ihan totaalisesti. Ja ne rippeet joita siitä oli jäljellä, käytin massiiviseen joulusiivoukseen ja sen jälkeen olen ollut ihan raato. Koko joulukin meni jotenkin tosi väkinäisesti ja olinkin huojentunut, kun siitä päästiin. Nyt odotan jo kovasti ensiviikkoa ja normaaleja arkirutiineja. (paitsi onhan se Loppiainen siinä vielä sotkemassa)
Jospa se enrgiatasokin alkaa hiljalleen nousta ja saan itsestäni irti jotain muutakin kuin pakollisen.
Tässä välissä ei ole ehtinyt tapahtua mitään mullistavaa. Tai ei oikeastaan mitään. Kaikki sujuu omalla painollaan, eikä mitään erityistä ole ilmaantunut.
Tälle vuodelle olisi agendassa näin alkuun visiitti pajalle ja KELA:n alle 16 vuotiaan vammaistuki -hakemus. Tuo hakemuksen täytteleminen ei nappaisi yhtään, mutta kai se on taas runoiltava arjen haasteista ja kustannuksista. Kunhan nyt saisi ensin aikaiseksi pyytää lääkäriltä lausuntoa, saatika vielä saada se ihan kotiin saakka.
Pajalle meno ei sentään ole niin vastenmielistä, vaikka onhan sekin aina oma ruljanssinsa tämän trion kanssa ja uuden/uudistetun proteesin kanssa voi aina olla alkukankeutta tai ilmetä ongelmia. Tarvetta kuitenkin apujalan päivittämiselle alkaa olla, sillä poitsu kasvaa ihan silmissä ja jalka käydä ahtaaksi.
Jalan kanssa ei ole onneksi ollut mitään suurempia ongelmia. Pientä ihon kuivumista ja kutinaa välillä, mutta säännöllisellä rasvailulla niistäkin on selvitty. Pahimpina päivinä on poika halunnut olla sisällä ilma proteesia, mikä on ollut varsin oiva apu ärtyneelle iholle.
Poitsu on muuten oppinut hauskan tavan jolla saa proteesin pois ilman apua. Hän istuutuu oviaukon eteen, laittaa proteesin jalkaterän ovenpielen taakse ja vetää itseään käsillä taakse päin. Oi miten ylpeä hän olikaan uudesta oivalluksestaan. Voi kun näitä oivalluksia tulisi myös tuolla pukeutumisen saralla....No joo, harjoitellaan harjoitellaan :)
Minun on vielä lausuttava KIITOS!
Olette ihailtavan aktiivisesti käyneet kurkistelemassa, joskos täällä jotain tapahtuisi. Ja tästä suorastaan liikuttuneena minä lupaan ja vannon IHAN OIKEASTI, että noustan itseni täältä väsymyksestä ja reipastun päivittämisen kanssa. Muistinkin juuri erään asian josta minun on ollut tarkoitus kirjoitella, joten palataan asiaan piakkoin :)
Olkoon tämä vuosi teille kaikille antoisa ja onnellinen!
Terkuin Eija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti