Ei ollenkaan turha reissu

Minitsinkin aikaisemmin, että uuden proteesin, tai oikeammin uuden silikonitupin kanssa on ollut pieniä hankaluuksia. Muutaman päivän tässä tarkastelin tilannetta ja mietin, että onko tarpeen soitella pajalle vai ei. Ihan hyvinhän tässä kuitenkin mennään... Juteltiin miehen kanssa ja hän oli sitä mieltä, että ei kai siinä nyt mitään voi ainakaan pahasti vialla olla, kun kerran poika sitä pääsääntöisesti tyytyväisenä käyttää.
Itselläni oli kuitenkin kokoajan sellainen tunne, että jotain siinä on nyt hullusti. Soitin sitten aamulla pajalle ja selitin sekavasti, että jokin siinä nyt ehkä on vähän hullusti tai sitten ei, mutta minusta nyt vaan tuntuu siltä, että täytyy tsekata tilanne.
Proteesimestarillamme oli aikaa heti tälle päivälle ja päätimme lähteä tilannetta näyttämään. Ja kun siinä paikanpäällä kerroin niistä yksittäisistä epämääräisistä jutuista joita olen havainnut (eli punoitusta, kuivumista ja pientä hiertymää tyngänpäässä. Vaikeuksia saada silikonituppi paikoilleen ja varsinkin pois. Pojan polven ylpuolelle kasautuva "pehmyt makkara", johon tulee ikävän näköinen painauma, lähes vekki) oli mestari sitä mieltä, että on ehdottomasti selvitettävä mikä mättää.

Noh, lopputulemana oli se, että koko silikonituppi menee ainakin uusiksi. Pojan tyngänpäässä olevat luut ovat kasvaneet ja muotoutuneet hieman erikoisesti ihan lähiaikoina. Sen tarkemmin en osaa kuvailla sitä millä tavalla se on muuttunut, mutta sanotaan nyt vaikka, että yksi luunpää tuntuu erityisen selkeästi.
Ja viimeksi, kun silikonituppia alettiin valmistaa, tehtiin sitä varten kipsimuotti. Muotti tehtiin siten, että poika oli istumassa. Ja silikonituppi muotoiltiin tietysti ns.lepoasennon mukaan. Mutta nyt kun poika varaa tyngälle, muuttuu sen muoto melkoisen rajusti. Ja myös kantapatja on aika joustava liikkuvainen. Ja siihen kun lisätään vielä se, että tuppi on pohkeen kohdalta tiukka asettaa paikoilleen (koska siinä kohtaa täytyy olla ns. täytettä pojan vinojen luiden vuoksi) käy siten, että tuppiin jää ilmaa. Ja nyt tuo tupin kärkeen jäävä ilma aiheuttaa hiertymää juurikin tuohon selkeämmin erottuvaan luunpäähän. (anteeksi sekava selitys) Ja tuo samainen ilma tekee siitä pukemisesta, ja varsinkin riisumisesta hankalaa.
Polveen tuleva "pehmyt makkara" taas johtuu siitä, että tupin yläosa on hieman kapeampi kuin edellisessä oli, ja se työntää kaiken pehmeän kudoksen nyt sitten ylös. Eli tupissa on nyt kaksi ongelmaa.

Tilannetta lähdettiin heti korjaamaan siten, että tehtiin pojan jalasta uusi muotti. Ja tällä kertaa se tehtiin siten, että poika varasi tyngälle. Poika työnsi pikkujalkansa pitkään kippoon, jossa oli vaalenpunaista "mönjää" ja seisoi siinä pari minuuttia. Tuona aikana "mönjä", jonka nimeä en muista, jäykistyi ja saatiin hyvinkin tarkka muotti. Muottiin sitten valetaan kipsi ja sen perusteella tehdään uusi tuppi.
Ihan ongelmaton tuon uuden tupin valmistus ei nyt kuitenkaan tuntunut olevan. Siinä oli kokeneita mestareita useampi lyömässä viisaita päitään yhteen. Miten saada aikaan tuppi, joka olisi samaan aikaan pehmyt ja joustava, mutta kuitenkin tarpeeksi jäykkä. Ja jos mahdollista, vieläpä sellainen, jota voisi rullata riisumisen helpottamiseksi.
Muutama mietteliäs huokaus siinä herroilta pääsi, mutta jokainen oli vakuuttunut siitä, että ratkaisu keksitään varmasti!

Tämänhetkistä tuppia ja proteesin holkkiosaa madallettiin hieman, jotta polven tilanne helpottuisi. Ja silikonitupin sisälle kokeillaan nyt ns. hätäratkaisuna  nylon-sukkaa siinä toivossa, että se vähentäisi hiertymistä. Vaarana sukan kanssa on nyt kuitenkin se, että kun se pakosta jää hieman ryttyyn, voi se itsessään aiheuttaa hiertymää, tai painaa muuten vain ikävästi. Onneksi ainakin tämä ilta meni sukan kanssa ihan mukavasti.

Mutta olen itse todella huojentunut siitä, että oikeasti tartuin asiaan. Ne pienet jutut, joita tässä nyt on ollut, vaivasivat minua, vaikkei poika itse ihan kamalasti niistä valittanut. Mitä nyt halusi apujalan pois iltaisin, eikä sitäkään jokapäivä. Ongelmat tupin kanssa eivät kuitenkaan olleet mitään ihan pieniä ja niistä olisi voinut tulla pian isompia. Ei kai siis käy kiittäminen muuta kuin sitä kuudetta aistia mitä äidinvaistoksi myös kutsutaan, mistä ihmeestä se sitten kumpuaakaan.