Esikoinen kävi luistimilla viime talvena ehkä kokonaista 4 kertaa. Ja nuorempi sankari seurasi tuota touhua silloin vielä rattaista. Silloin hänellä oli vielä oma "pikkujalkansa" eikä luistelusta uskallettu todellakaan vielä haaveilla.
Mutta tänään laitoimme luistimet jalkaan molemmille jääkiekon hullaannuttamille veljeksille ja lähdimme rohkeasti koittamaan. Nuoremman herran varustus oli vielä puutteellinen, kun asianmukainen kypärä odottaa kaupassa. Ajattelimme, että pyöräilykypärä on tyhjää parempi. Ja tuskimpa siitä nyt vielä kamalasti mitään tulee.
Mutta kuinkas siinä sitten kävikään....
Ei voi todellakaan muuta kuin ihmetellä sitä rohkeutta, millä nuorempi ukkeli hommaan lähti. Muutama pieni kierros äidin tiukassa otteessa ja sitten pitikin päästä jo yksin. Pepulleen mentiin usein, mutta sen päälle naurettiin aina. Ihan mahtavaa katsottavaa!!!
Ja voin ihan rehellisesti tunnustaa, etten todellakaan osannut vuosi sitten edes haaveilla nuoremman olevan tässä vaiheessa jo täysillä hommassa mukana. Tuota poika ei proteesi ainakaan hidasta!
Yritin liittää mukaan pienen pätkän videota, mutta jostain syystä se ei onnistu. Ja kun en mikään tekniikan ihmelapsi ole, niin en raasta hermojani riekaleiksi yrittämällä ja yrittämällä. Lisään sen joskus myöhemmin mikäli keinon keksin :)
Eija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti