Pysyy!

Nyt meillä on kasassa sellaien paketti, jolla apujalka tuntuu ainakin toistaiseksi pysyvän hyvin paikoillaan.
Alimmaisena on silikonituppi, sen päällä katkaistu proteesisukka, sitten itse proteesi ja vielä sen päällä mansetti.
Proteesisukan katkaiseminen oli ihan välttämätöntä, sillä sen yltäessä koko silikonitupin päälle ja ylikin, kääntyi proteesi joka kerta, kun poitsu meni kontalleen. Koko ajan sai olla kääntämässä jalkaa menosuuntaan, sillä varpaat osoittivat milloin taakse ja milloin sivulle. Sukan katkaisun jälkeen proteesi on saanut tarpeeksi ns. tartuntapintaa silikonitupin ylälaidasta, ettei enää pääse kääntymään. Ja hieman yli puoleenväliin silikonituppia ylettyvä sukka estää kuitenkin sen ikävän rupsahtelun.
Onneksi poika on oppinut itse sanomaan, jos jalka on irti tai huonosti paikoillaan. "Äiti, apukaaka" kuuluu hyvin nopsaan ja auttamaan on riennettävä sillä sekunnilla, tai herralla palaa hermo välittömästi.
Mutta en muista korjanneeni apujalan asentoa koko eilisen päivän aikana, joten nyt  menee hienosti.

Toivottavasti menee jatkossakin, sillä esikoinen on tullut varsin mustasukkaiseksi, kun pikkuveli saa enemmän huomiota. Vaikka sitä kuinka yrittää huomioida toistakin yhtäpaljon, niin silti se mustasukkaisuus on väistämätöntä, kun toista joutuu "holhoamaan" pienissäkin tilanteissa.
Tänä aamuna ennätin onneksi hätiin, kun esikoinen yritti tiputtaa tuolille seisomaan nousseen pikkuveljen alas vetämällä tuolin nurin. Kyselin syytä moiseen toimintaan ja sain vastaukseksi "no kun pikkuveli on täällä kotona" ja itkun päälle. Siinä koitin sitten selittää, että ei niin voi tehdä ja kertoa, että molemmat ovat yhtä rakkaita. Hetken mietittyään esikoinen kävi pyytämässä veljeltään anteeksi ja tuli sen jälkeen kyselemään minulta, että "äiti, miksi minulla on kaksi jalkaa, voisinko minäkin saada apujalan?" Koitappa siinä sitten vakuutella, että kakis tervettä jalkaa on ihan loistava juttu. Luulempa, että tämä kyseinen keskustelu tullaan käymään meillä vielä moneen kertaan. Ja tulevaisuudessa varmasti myös toisin päin; "Äiti, miksi minulla pitää olla tälläinen apujalka"  Mutta se on meidän arkea se.