Jälleen kuulumisia pajalta

Pajalla on taas vierailtu ja nyt on asiat siihen malliin kunnossa, että kesän yli pitäisi pärjätä.

Uutta proteesia ei tarvinnut (onneksi) vielä alkaa valmistaa, sillä entinen on passeli ympärysmitoiltaan. Sen sijaan entiseen laitettiin korotusta 1cm. Miten, sitä en osaa oikein selittää, mutta jotain massaa siihen holkin ja jalkaterän väliin laitettiin. 1cm voi kuulostaa vähältä, mutta muutos noihin pieniin jalkoihin on suuri. Ensinnäkin se on suuri siinä mielessä, että pojan lantio saatiin taas suoraan linjaan ja terve jalka suoristuu jälleen kävellessä kunnolla. 

Mutta suurin muutos lienee ollut taas siinä jalan uudessa tuntumassa. Jalka ei selkeästi tuntunut lainkaan omalta ja alkuun poika olikin varsin vastahakoinen liikkumaan sen kanssa. Sain vedellä jos jokinmoisia ässiä hihasta, jotta saan pojan sen verran liikkeelle, että proteesimestari voi tarkistaa homman olevan kohdillaan.

Mutta sitten kun vauhtiin päästiin, ei siitä meinannut tulla loppua :)

Muutos proteesin pituudessa toi myös muutosta sen ulkonäköön. Nyt jalkaterän ja holkin sauma on tasainen, eikä siihen jää ns. pykälää, (mikä on hyvä siitäkin syystä, ettei se kerää kaikkea hiekkaa). Meitä tuo "viimeistelemättömyys" ei ole lainkaan haitunnut,  oikeastaan päinvastoin, sillä se on helpottanut niiden pienten muutosten tekemistä joita on tarvittu, mutta nyt kun sauma on siisti, näyttää se omaankin silmään paremmalta. Pojalle itselleen näillä asioilla ei taida vielä pahemmin olla väliä. 

Ja nyt saimme myös niitä kaivattuja mansetteja. Nyt niitä on viisi ja voimme vaihtaa ne tarpeen tullen vaikka kesken päivää. Ja proteesimestarin suositus oli muutenkin vaihtaa ja pestä niitä päivittäin, jotta ei tule mitään iho-ongelmia. Niiden sisään kun kulkeutuu jos jonkilaista roskaa ja erityisesti sitä hiekkaa. Nyt ei tarvitse miettiä, että ehtiikö se kuivaa kunnolla aamuksi ja muutenkin niistä voi pitää parempaa huolta. Ei sillä että niille nyt kauheita voisi tehdä. Lähinnä se käsin pesu ja kuivumaan, sekä tarvittaessa talkki, jos mansetin sisäpinta alkaa muuttua liian tahmeaksi. 

Mansettien vaihtomahdollisuus tuo arkeemme myös uuden jutun, sillä voimme aloitta nyt kunnolla potta-harjoittelun ja päivisin vaipatta olemisen. Niillä kahdella, tai oikeastaan yhdellä, kun ei oikeen voinut. Olisi ollut kurjaa jos aamupäivällä olisi tullut pissat housuun, eikä iltapäivällä olisi sitten pysynyt jalka paikoillaan mansetin ollessa kuivumassa. Ja täytyy sanoa, että oli se mansetti kyllä todella hurjassa kunnossa ilman mitään pissa-vahinkojakin.

Kysyin samalla siitä kengänkoron vaikutuksesta. Ja sen vaikutus voi olla hyvinkin suuri (varsinkin noin pienelle lapselle). Yleensä liian korkea kengänkorko näky siinä, että kompastelua tulee enemmän ja lapsi menee helposti nenälleen. Ja jos polvi on oikeinkin herkkä, niin se voi reagoida myös uusien kenkien mukanaan tuomiin muutoksiin. 

Vinkiksi sain sellaisen, että jos kengissä suinkin on irroitettava sisäpohja, voi päkiän alle laitta hieman korotusta vaikka pahvin palalla, jolloin koron korkeus hieman tasoittuu.

Sain myös toisen kokeilemisen arvoisen vinkin. Se koskee sitä ah, niin tuskaista kumisaappaan pukemista. Proteesin päälle kannattaa kuulemma laittaa muovipussi (sellainen kahiseva, esim.pakastepussi). Silloin jalka sujahtaa saappaaseen helpommin ja myös riisuminen helpottuu siinä samalla. Tämä on kuulemma niksi jo sota-ajalta. Täytyy kokeilla. En viitsinyt tällä helteellä alkaa moisen jutun kanssa temppuilemaan ja poikaa kiusaamaan.

Sellainen oli siis tämän kertainen visiitti proteesipajalla. Oikein hyvä ja antoisa. Pojat eivät olisi edes halunneet lähteä kotiin, vaan ilmoittivat jäävänsä leikkimään. Ja jos pojat ovat viihtyneet siellä tähänkin asti hyvin, tulevat he varmasti menemään seuraavalla kerralla vielä innokkaammin, siitä piti huolen jäätelöt jotka meille tarjoiltiin helpotukseksi kuumuuteen. Ilmastointi laitteet nimittäin reistasivat ja huoltomies oli sattumoisin toisella puolen Suomea :)