Elämä lasten kanssa on yhtä ylä- ja alamäkeä ihan päivittäin. Välillä kaikilla on kivaa, välillä pojilla on kivaa, mutta äidillä ei ja välillä kenelläkään ei ole kivaa ja itku meinaa tulla jokaisella. Tänään oli sellainen hetki, että poikien ilme oli aurinkoisista aurinkoisin ja äidin silmäkulmassa kyynel. Se silmän pinnalla väreillyt neste, ei ollut surusta tai murheesta aiheutuvaa, vaan se oli silkkaa onnea.
Aamulla satoi vettä, ja ah miten ihanalta se usean helteisen päivän jälkeen tuntuikaan. Ikkunoista tuli oikeasti raikasta ilmaa, eikä mikään lämmin lehmän hönkäys. Tuo raitis ilma ei kuitenkaan ollut syy liikutukseeni. Sen aiheutti nuo ihanat naperot. Päätin pukea pojille sadevaatteet ja kumpparit ylle ja lähteä ns. rapakko-kävelylle. Tarkoituksena siis loiskia rapakoissa innolla ja antaumuksella ja nauttia ropisevasta kesäsateesta.
Tämä rapakko-kävely oli suorastaan historiallinen. Se oli nuoremman poitsun ihka ensimmäinen!
Ja voi miten minua harmittaakaan, ettei minulla ollut mukanani mitään aparaattia, jolla olisin voinut taltioida tuon suunnattoman riemun. Ensin poika katsoi ihaillen, kun isoveli juoksi tottuneesti pitkänomaisen lammikon poikki, loiskuttaen vettä ympäriinsä. Sitten hän katsahti kysyvästi minuun, kuin varmistaakseen voiko hän tehdä samoin. Annoin luvan ja poika tapasteli uusilla kumisaappaillaan keskelle lammikkoa ja hyppäsi pari kertaa tasajalkaa. Sitten hän alkoi nauraa kikattaa isosti ääneen. Sitä hetkeä ei voi edes selittää. Pojan silmät olivat ilosta niin selällään, että olisi voinut kuvitella hänen nähneen vähintään dinosauruksen.
Iloinen oli myös isoveli, joka yllytti veljeään aina vaan suurempiin lammikoihin ja kovempaan vauhtiin. Pojilla oli niin hauskaa, että minun sydämeni meinasi pakahtua onnesta ja ilosta. Pojat jaksoivat loiskia ja pomppia 45 minuuttia ja rapainen vesi valui molempien kasvoilla, eikä edes kuravaatteet pystyneet pitämään poikia kuivana, mutta ei sen väliä, meillä oli kivaa.
Niin ja tosiaan, kokeilin sitä muovipussia. Ehkä se hieman helpotti jalkaan sujauttamista....siis ehkä. Pitää testata sitä vielä uudemman kerran.
2 kommenttia:
Olipas mukava nähdä teitä!! :)
Kurkkaahan tänne :) http://tuntuuhelpolta.blogspot.fi/2013/06/vertaista.html
Samoin! Oli todella mukava nähdä ja huomata, ettei ole oikeasti yksin. Kiitos! Toivottavasti tapaamme uudestaan.
Ja kävin lukemassa blogiasi kyynelsilmin.
Valitettavasti en onnistunut jättämään kommenttia. Olen todella huono näissä asioissa.
Lähetä kommentti