Parin viikon takaisen pajalla vierailun jälkeen taivastelin sitä, että proteesia piti pidentää 2cm. Tuolloin epäilin, että kyse ei ole pelkästään pojan huikeasta kasvupyrähdyksestä, vaan asiaan vaikuttaa myös se, että oikea, ns. sairas jalka, jää kasvussa jälkeen vasemmasta eli terveestä jalasta.
Yritinkin vaivihkaa mittailla jalkoja pajalla käynnin jälkeen, mutta en tullut varsinaisesti mihinkään lopputulokseen.
Eilen eteen tuli tilanne, jossa havahduin siihen, että pojan istuessa tuolilla, ja pitäessä jalkojaan maassa, (polvien ollessa 90 asteen kulmassa) on hänen oikea polvensa korkeammalla ja taempana. Asettelin poikaa tuoliin paremmin ja totta tosiaan, näin on. Pojan jalat ovat proteesin pidennyksen jäljiltä saman pituiset hänen seisoessa tavallisesti suorassa jalat virekkäin. Eli kyse on siis reisien pituuserosta.Ja lähempi tarkastelu osoitti sen tosiasian, että reiden pituusero on kasvanut ihan lähiaikoina ja on nyt n.2cm, kun se ennen oli vajaa 1cm.
Se, että pituuseroa jalkoihin tulee, ei ole mikään yllätys, sillä sehän kuuluu ns. taudin kuvaan. Mutta se, että se tosiaan on tullut nyt siihen reiteen, se harmittaa ainakin tätä raskaushormooni-huuruista äitiä melkoisesti.
Reisien pituusero on pysynyt pojan syntymästä saakka oikeastaan muuttumattomana. Ja lääkäritkin olivat varsin luottavaisia sen suhteen, ettei eroa reisiin ehkä koskaan tulisikaan lisää. Ja se olisikin ollut varsin toivottavaa, sillä säärissä ero on helppo korjata proteesin avulla. Mutta jos pituusero reisissä kasvaa suureksi, voi edessä olla operaatioita. Käytännössä siis lyhyemmän jalan osalta reiden pidennystä tai vastaavasti pidemmän (terveen) jalan kasvulevyn häirintää, jolloin sen kasvu hidastuu eikä ero pääse niin suureksi. Asia ei toki ole ajankohtainen vielä (toivottavasti ei tulekaan), mutta kyllä se silti huolta lisäsi. Sitä kun on jotenkin halunnut uskoa siihen, että tulevaisuudessa ei mitään operaatioita tarvittaisi. (onhan se toki edelleen mahdollista, ettei tarvita)
Nyt olenkin sitten miettinyt, että mikä mahtaa olla se raja tuossa pituuserossa, että sille tarvitsee tehdä jotain. Nyt, kun poika on vielä aika pieni, vaikuttaa tuokin ero jo selkeästi kävelyyn. Olen ihmetellyt proteesin pidennyksen jälkeen sitä kuinka pojan kävely on muuttunut erilaiseksi ja hän on kaatuillut hieman enemmän. Nyt kun sitten tajusin mistä on kyse, on tuo muutos kävelyssä varsin looginen. Polvet taittuvat eri korkeudelta ja kävelystä tulee keinuvaa. Ja juostessa meno on melkoista loikkimista, huomattavasti vaikeamman näköistä kuin ennen.
Nyt ei voi muuta, kun katsella miten tilanne etenee. Koitan pitää mieleni rauhallisena, enkä turhaan stressata asiasta (helpommin sanottu kuin tehty). Se on aika mikä näyttää sen kuinka asiat etenee ja itse emme siihen voi vaikuttaa. Onneksi proteesimestarimme on kokenut ja osaa varmasti huojentaa hänkin mieltäni seuraavalla käynnillä (joka on varmasti jo ensikuussa) ja kevättalvella pääsemme sitten lasten klinikalle kontrolliin, jossa viisastumme viimeistään lisää, toiottavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti