Päivämäärä 7.9. soitti jotain kelloja mieleni sopukoissa, mutta en tarkalleen tiennyt mitä. Aikani asiaa mietin ja päätin sitten tulla ja tarkistaa löytyisikö mahdollinen vastaus täältä. Ja eipä tarvinnut kauaa etsiä, kun valkeni. Tasan vuosi sitten oli se päivä, jolloin virallisesti päätimme mitä pojan jalalle tehdään.
Vaikka minusta tuntuukin, että kuluva vuosi on suorastaan viuhunut eteenpäin, enkä ole edes ehtinyt tajuta ajan kulumista, niin silti tuntuu, että tuosta vuoden takaisesta päivästä on ikuisuus. Tuntuu, että pojan helmikuisesta leikkauksestakin on jo ikuisuus.
Oi miten kaikki onkaan muttunut tuosta päivästä. Silloin kaikki tuntui niin pohajattoman vaikealta ja raskaalta, ainakin henkisellä tasolla. Päätöksen teko oli ollut todella vaikeata. Vaikeinta mitä olen koko elämäni aikana joutunut tekemään. Ja vaikka lopullisen päätöksen selvittyä se jatkuva paine hieman hellittikin, ei omassa mielessään saanut rauhaa. Pelotti se kaikki lopullisuus.
Mutta tässä päivässä ja juuri nyt tuntuu hyvältä. Päätös oli juuri se oikea, enkä kadu sitä pätkääkään. En muista eteen tulleen hetkeä, joilloin olisin toivonut voivani kurkata sen kortin kääntöpuolelle ja näkeväni missä tilanteessa olisimme, jos olisimme valinneet toisin.
Tahtoisinkin sanoa lohdutukseksi niille vanhemmille, joilla on edessään suuria ja vaikeita päätöksiä lastaan koskien, että kyllä se päätös jollain keinolla selviää. Sitä ei ehkä pysty perustelemaan puhtaasti järjellä, ei ehkä vetoamaan tunteeseenkaan. Mutta jostain se ajatus siitä oikeasta vaan muodostuu.
Ja jokainen vanhempi pyrkii varmasti tekemään päätöksensä lapsen parasta ajatellen. Se, että päätös voi olla jollekin muulle vastaavassa tilanteessa olevalle perheelle juuri se toinen, ei tee kummankaan päätöksestä väärää. Kaikkien tilanne on kuitenkin lopulta erilainen.
Ja se ristiriita mitä eri lääkäreiden ja muiden hoitoon osallistuvien tahojen suosituksista mahdollisesti tulee, se on vaan pystyttävä kaahlaaman läpi. Suodatettava sieltä ne oikeasti merkitsevät asiat ja unohdettava kunkin tahon miellyttäminen. Päätöksen pitää tuntua vanhemmista oikealta.
Kun päätös tuntuu oikealta, sen takana on helppo seistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti