Minua vaivaa hieman huono omatunto siitä, että blogi on jäänyt viimeaikoina vähällä huomiolle.
Tarkoitukseni on kuitenkin jatkaa kirjoittelua näinä hyvinäkin aikoina ja tässä arjessa, jossa isot asiat ainakin hetkellisesti ovat takana päin.
Viimeaikoina olen kuitenkin joutunut itselleni epätyypilliseen tapaan myöntämään, etten jaksa ihan kaikkea. Vaikka raskauspahoinvointi onkin alkanut hiljalleen helpottaa, on väsymys silti melkoista. Ja olen joutunut asettelemaan asioita tärkeysjärjestykseen. Ja tälläkertaa huomiotta on jäänyt sitten tämä.
Se harmittaa, sillä säännöllinen kirjoitteleminen on minulle itselle tärkeätä. Vaikka aina ei olisikaan mitään merkityksellistä sanottavaa, saa kirjoittaessa omia ajatuksiaan selkeytettyä mukavasti.
Mutta en ole aikeissa siis lopetella kirjoittamista, vaan voimien lisääntyessä pyrin palaamaan tännekin aktiivisemmin. :)
Poitsun tilanteesta sen verran, että kunhan pääsemme perhettämme kiusaavasta flunssasta, on aika ottaa yhteys pajalle uuden proteesin valmistusta varten. Nykyinen alkaa olla nyt liian ahdas ja on aiheuttanut jo ensimmäisen rakon :(
Syksyisin terkuin
Eija
2 kommenttia:
Hei Eija!
Olen lueskellut blogiasi jo jonkin aikaa. Kiitos, että avaat tällaista asiaa, josta en ole ennen edes kuullut.
Minua kiinnostaisi kovasti se, miltä poikanne jalka näytti syntyessään ja miltä se näayttää nyt. Olisiko sinulla jotain kuvia, joita haluaisit jakaa kanssamme?
Syksyn jatkoja toivotellen lukijasi
Hei vaan Anonyymi!
On kiva kuulla, että blogi on tavoittanut sinutkin. Jokainen seuraaja ilahduttaa minua kovasti :)
Ehdottomasti voin penkoa tuolta arkistoista ja katsoa sieltä muutaman kuvan tänne. Toki se valaisee tilannetta hieman enemmän. Tuo kuva tuossa oikeassa yläkulmassa on otettu ennen kun jalalle on tehty mitään, esim. kipsauksia. Mutta kuvasta ei kyllä kauheasti selkoa saa.
Palailen asiaan kuvien tiimoilta piakkoin :)
T.Eija
Lähetä kommentti