Apuväline apuvälineenä

Meidän pienempään herraan on iskenyt varsin paha uhma. Mikään ei ole hyvä, taivutteli sitä sitten miten päin tahansa. Pahimpina päivinä kiukutellaan heräämisestä nukahtamiseen ja aika siinä välissä on varsin myrkyisää.

Eilinen päivä oli kiukuttelun huipentuma. Poika oli yhtä raivaria koko päivän. Ja silloin kun tuo herra on huonolla tuulella, niin sen tietävät kaikki (varmasti myös naapurit). Tavarat sinkoilee ympäriinsä ja ovet paukkuu, vaikka kuinka yrittää tilannetta rauhoitella.
Eilen huomasin kuinka poitsu on tajunnut proteesin olevan varsin loistava väline näissä raivonpuuskissaa. Isoveljen pikkuautoja on hyvä tallata voimalla, kun jalkaan ei satu. Hän oikeen tähtää apujalkansa auton päälle ja rysäyttää voimien takaa.

Päiväunille meneminen tuntui olevan eilen kaikista suurin haaste. Poika oli herännyt yöllä valvomaan  ja kiukuttelemaan, kun ei saanut alkaa leikkiä klo 03 (kuten monena muunakin yönä) Tuosta johtuen pikkumies oli totaalisen väsynyt ja todella tarvitsi ne päikkärit.
Toimitin häntä aivan normaaliin tapaan nukkumaan ja otin proteesin pois. Poika on lähiaikoina tykännyt pitää jalkaa vieressään päiväunilla, joskus jopa ihan kainalossakin. Ja annoin sen hänelle eilenkin sänkyyn. Mutta nukahtamisen sijaan herra-kiukunpuuska otti jalan ja alkoi takoa sillä ensin seinää ja sitten ovea. Pakkohan se oli mennä pois ottamaan, sillä jalka on sen verran painava ja kova, että piankos tuollaisessa hentoisessa väliovessa on reikä, kun toinen olan takaa hakkaa.
Siitä tuli sitten reilun tunnin taistelu ja lopulta poika ei enää jaksanut huutaa ja riehua, vaan nukahti.

Tänään on ollut hieman rauhallisempi päivä, mutta heti kun joku asia ei mennyt ihan mielen mukaan, oli poika potkimassa ovea proteesilla. Kun hän on nyt keksinyt, että hänellähän on ihan mainio apuväline, jota voi käyttää muihinkin tarkoituksiin kuin kävelemiseen, niin mielikuvituksella tuskin on rajoja. Kauhulla odotan milloin hän hoksaa sen, kuinka hyvä sillä olisi potkaista toista. Saattaa olla isoveli helisemässä, jos näin käy....