Oli ihan pakko soitella tänään ja varmistella, ettei meitä ole unohdettu. Mutta ei, ei meitä suinkaan ole unohdettu. Oli vaan tullut jotain kiireellisempää yllättäen ja se oli pakko hoitaa ensin. Muuten olisimme päässeet sinne tänään. Mutta ihan hyvin ehdimme vielä perjantainakin :)
Ja tänään tapahtui hienoja asioita. Suorastaan huimaa edistystä.
Poika kosketti itse tynkäänsä!
Hän istui isänsä sylissä vaippasillaan ja osoitti jalkaansa, sanoi "kokkee" ja katsoi isää kysyvästi. Kun kannustimme häntä, hän teki sen. Kosketti varoen sormenpäällä tynkää nopeasti ja naurahti.
Ja tuon tilanteen jälkeen poika nosti molemmat jalkansa ilmaan isää kohti ja sanoi "isi pusu".Hän halusi, että iskä suukottaa hänen molempia "varpaitaan". (Poikien ollessa vauvoja, meillä oli tapana suukotella molempien varpaita hoitopöydällä iltatoimien yhteydessä) Ja tämä piti toistaa useampaan kertaan. Ja sekös sai pojan kikattamaan.
Jeeee! Ei ole konkreettisesti isoja asioita, mutta meille isoja iloja!
1 kommentti:
<3 Ihana <3
t. Seija
Lähetä kommentti