Pojan pikkujalasta (käytämme edelleen mieluummin sitä nimitystä) tehtiin kipsimuotti, jonka avulla valetaan sitten kipsimalli. Ja mallin avulla valitaan sopiva silikonituppi. Tuppeja on olemassa ihan tehdasvalmisteisina, mutta joissain tapauksissa katsotaan paremmaksi valmistaa ihan oma räätälöity malli. Saa nähdä kumpaan mestarimme päätyy. Toiveissa olisi, että pääsemme perjantaina jo sovittelemaan :)
Olimme ennakkoon hieman huolestuneita siitä, kuinka poika mahtaa suostua yhteistyöhön, mutta kaikki meni ihan hyvin. Kerroimme tietysti alkuun proteesimestarille pojan reaktioista jalkaansa ja hän alansa todellisena ammattilaisena suhtautui asiaan hienosti. Oli hän toki hieman yllättynyt siitä, kuinka voimakkaasti poika on asiaan reagoinut, mutta ei uskonut sen olevan kovin pitkäaikainen ongelma. Aivan kuten mekin, hän uskoo vahvasti siihen, että tilanne helpottuu kun poika saa ensimmäisen proteesinsa ja huomaa, että hänellähän on sittenkin jalka ja hän voi kävellä.
Kipsimuotin valmistaminen ei ole mikään suuri homma. Jalkaa laitetaan ensin kostea tynkäsukka ja sen jälkeen kieritetään siihen päälle kostutettua kipsikäärettä ja hierotaan se sitten tasaiseksi ja tiiviiksi. Annetaan kuivua hetki ja vedetään sitten pois sukan avulla.
Alkuun poika pisti tietysti vastaan, kun piti riisua housut, mutta kun jalkaan vedettiin sukka ja jalka meni piiloon, rauhoittui hänkin seuraamaan operaatiota.
Minun on tehnyt mieli ottaa jalasta ja sen hoidon erivaiheista kuvia, jotta voisin laittaa niitä tänne teille epämääräisten selostusteni tueksi. En ole kuitenkaan halunnut tuottaa pojalle enää yhtään enempää harmia alkamalla heilua kameran kanssa tilanteissa, jotka ovat hänelle jo muutenkin epämieluisia. Annetaan nyt vaan pojalle aikaa tottua itse omaan uudenlaiseen kehoonsa ja katsotaan tilannetta sittemmin uudestaan.
Itse olen ihan innoissani asioiden edistymisestä. Odotan jo kovasti pojan uusia askelia ja normaalia arkea :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti