Eilen illala jumitin taas koneelle ja tällä kertaa katselin Youtube:sta erilaisia videoita. Ja kuten kaikki tiedämme, sieltähän löytyy vaikka ja mitä. Tällä kertaa onnistuin kaivautumaan todella syvälle noiden videoiden maailmaan ja sain sieltä paljon sitä mitä halusinkin. Monet ihmiset olivat laittaneet videoita omasta amputaatiostaan ja elämästään proteesin kanssa.
Löysin videoita, joissa näytettiin leikkauksesta toipumista askel kerrallaan. Oli videoita haavan hoidosta, tikkien poistoista yms. Vaikka välillä teki pahaa, niin katsoin silti. En sitten tiedä oliko se niin kovin järkevää, ainakin viimeyön unet se vei. Mutta jotenkin minun on vaan pakko valmistella itseäni siihen ensimmäiseen kertaan, kun pojan tyngän nään. Toki tilanne tulee olemaan ihan toinen, sillä siihen liittyy myös niin paljon tunnetta. Siihen liittyy se suunnaton luopumisen tuska, josta koitan kovasti päästä eroon.
Tuota luopumisen tuskaa koitin kitkeä itsestäni katsomalla viedeoita, joissa eri ikäiset ihmiset esittelivät sitä, kuinka hienosti he voivat proteesin avulla tehdä lähes kaikkea mitä suinkin haluavat. Niiden avulla yritin valaa uskoa tulevaan ja samalla todistella itselleni, että olemme tehneet oikean päätöksen.
Viime päivinä olen useamman kerran yllättänyt itse itseni pohtimassa sitä, että teimmekö todella oikean valinnan. Se on se vihonviimeinen asia, mitä minun tulisi nyt miettiä, mutta minkäs sitä luonnolleen mahtaa. Murehtija on murehtija, vaikka voissa paistaisi :)
Enää tuohon murehtimiseen ei ole aikaa, kuin 8 päivää (jos tämä ilta jätetään pois laskuista). Välillä tuntuu siltä, kuin poika tajuaisi tilanteen jollain kummalla tavalla. Hän juoksee, hyppii ja tanssi jatkuvasti. Hän katselee jalkaansa paljon ja pitää sitä pientä jalkaterää kädessään ja osoittaa niitä kolmea varvasta ja hokee "vaapaat vaapaat". Todennäköisempää on toki se, että nuo hetket osuvat itselleni normaalia herkemmin silmiin. Ja arvatkaapa saako ne hetket äidin silmät kyyneliin monta kertaa päivässä.
Huoh, olisipa koko homma jo ohi. Leikkaus ja toipuminen takana ja pojalla hieno apujalka, jolla hän juoksisi, hyppelisi ja tanssisi aivan kuiten nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti