Pojan tilanteeseen liittyen olen kirjoitellut nyt erään äidin kanssa, jonka lapselta on amputoitu molemmat jalat n. vuoden iässä. Amputaatiot on molemmissa jaloissa samanlaisia, kuin se mitä meidän ukkelille tehtäisiin, jos siihen päädyttäisiin. Syy on myös hyvin samantapainen, joskin vielä astetta pahempi. Mutta nyt olen saanut kuulla käytännön kokemuksia molemmista vaihtoehdoista, ihmisiltä jotka ovat seuranneet tilannetta nimenomaan äitinä.
Päätös ei ole ainakaan käynyt yhtään helpommaksi. Molemmissa on puolensa. Tulee hetkiä, jolloin tiedän muka ihan selkeästi, kumpi vaihtoehto on minun mielestäni se oikea. Mutta seuraavassa hetkessä olenkin toista mieltä. Plaah.
Mutta sillä välin, kun olen tuskaillut ja tutkinut, on poitsu keksinyt jotain. Hän osaa nyt kompensoida pituuseroa jalkojen asennolla ja koukistamalla tervettä jalkaa sen verran, että lyhyen jalan varpaat yltää maahan. Ja ne pienen pienet varpaat ylettää maahan just sen verran, että voi ottaa askeleen. Ukkeli kävelee tukea vasten!!!! Voi meidän pieni taistelija, sitä poikaa ei pysäytä mikään!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti