...Niin ja se mitä en viimeviikolla vielä voinut ääneen sanoa... Taidamme päätyä siihen, että midän rakas poikamme saa oman proteesin, oman uniikin apujalan. Päätös, se on oikea, nyt sen tiedän. En tiedä mistä, mutta tiedän vaan!
Ja arvatkaa mitä, minä jopa hieman hymyilen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti