Olen viimepäivinä taas kuumeisesti miettinyt poitsun jalan kohtaloa. Ei se vaan tunnu helpottuvan millään tasolla se päätös. Pari päivää meni taas amputaatio ajatuksella. Puhuimme yhdessäkin, että ehkä se alkaa tuntua oikeammalta ratkaisulta. Mutta tänään on sitten taas ollut ihan toisenlaiset mietteet. Minun pitänee alkaa laittaa kalenteriin ylös, että miltä minäkin päivänä tuntuu ja katsoa sitten kumpia on enemmän :)
Miten erilaistahan se olisi ollut tämä nuoremman vauva-aika ilman kaikkia näitä jalkamurheita? Tuntuu, että on vaan murehtinut koko ajan, eikä ole osannut pysähtyä nauttimaan niistä hienoista hetkistä tarpeeksi. Tuo ihana pieni poika kyllä ansaitsee paljon rakkautta ja huomiota.
On ihana seurata, kun hän leikkii itsekseen. Hän saattaa viettää pitkiäkin aikoja syventyneenä johonkin leluun. Suosikki leikiksi on muodostunut isoveljen paloautolla leikkiminen. Autossa on napit, joista saa kaksi erilaista ääntä ja valot vilkkumaan. Sitä hän hymyssäsuin työntelee kontaten ympäri asuntoa ja painaa suloisesti sormellaan nappeja vuorotellen. Tarvitsee löytää toinen samanlainen pirssi, sillä tuosta autosta taistellaan eräänkin kerran päivässä.
Poitsusta taitaa olla tulossa vasenkätinen. Vaikka kuinka olemme koittaneet antaa esimerkiksi sormisyötäviä oikeaan käteen, vaihtaa hän ne itse vasempaan. Muutenkin kaiken tarkkuutta vaativan hän tekee vasemmalla kädellä. Mutta vilkuttaminen, joka on nyt yksi ihan ehdottomista suosikki jutuista, tapahtuu oikealla (tai sitten molemmilla yhtaikaa). Toinen ihan loistava juttu juuri nyt, on moikkaaminen kättä nostamalla. Käsi nousee topakasti ylös ja samassa kasvoille leviää maailman levein hymy :)
Ja nyt tapaillaan pieniä sanoja. Keinussa hoetaan "kaa kaa" ja äitiä nyt on huudeltu jo usempi kuukausi. Tänään kun rakensimme Lego-tornia ja sen mennessä nurin sanoin että "kaatu", niin poitsu hoki pitkän aikaa, että "kaau" ja taputti käsiään yhteen. Isoveli totesi, että sehän sano kaatu. Isoveljeä kävikin sen jälkeen mietityttämään, että pikkuveli ei taidakkaan olla enää mikään ihan pieni vauva, "Onko hän jo iso poika". Pikkuveikka alkaisi varmaan olla esikoisen mittapuun mukaan jo iso poika, sillä hän itse on omien sanojensa mukaan jo "tosi iso iso poika" :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti