tiistai 8. tammikuuta 2013

Kirjoitettu 19. maaliskuuta 2012


HÄRKÄÄ SARVISTA!

Eilen oli ihan helvetillinen päivä. Mies oli koko päivän töissä ja minä kahden väsyneen kiukkupussin kanssa kotona. Mistään ei tullut mitään, kumpikaan ei halunnut syödä, ei leikkiä, ei nukkua, ei tehdä yksinkertaisesti mitään. Yhtä huutoa ja taistelua koko päivä.

Kun mies sitten illalla vihdoin tuli kotiin, olin niin väsynyt, että päätin etten tee enää yhtään mitään. Istuin koneelle ja jostain kummasta tuli sellainen tunne, että nyt minun pitää alkaa etsiä vastaavia tapauksia, kuin meidän poika ja muutenkin tietoa asiasta. Ensimmäisen kerran tunsin olevani siihen valmis.
Istuin koneella tuntikaupalla ja kirjoitin monta mailia ihmisille, joilla ollut samantyyppisiä tilanteita. Luin ja tutkin. Mietin ja pohdin. Ja tein huiman löydön! Dysmelia! Miksi kukaan ei ole meille sitä sanaa koskaan sanonut, ei missään yhtydessä. Olisin löytänyt vertaistukea jo paljon aikaisemmin.
Myönsin samalla itselleni sen, että minulla on vammainen lapsi. Minulla on dysmelia lapsi. Se ei kuitenkaan muuta sitä, kuinka paljon häntä rakastan!!

Kuin onnenkantamoisesta päädyin Redy RY:n sivuille ja siellä on muutamia kohtalotovereita. Toisten lapsilla puutteita on käsissä, toisten lapsilla jaloissa. Luin keskusteluja ja huomasin "onnekseni", että omat ajatukset ja tuntemukset kuuluvat asiaan. Olen pitänyt itseäni itsekkäänä pahan oloni takia, mutta ehkä en ihan niin itsekäs olekkaan. Muutkin ovat painineet samojen asioiden kanssa ja ei se toisten kirjoittaman tuntunut yhtään pahalta. Minä ymmärsin toisten tunteita ihan täysin, enkä todellakaan sanoisi noita muita äitejä itsekkäiksi heidän ajatustensa takia. Voi kun joku olisi kertonut minulle tästä sivustosta ja koko Redy Ry.stä jo kuukausia sitten.

Samalla kun koin helpotuksen tunteita, tuli myös tuskaa. Tieto lisää tuskaa, niinhän sitä sanotaan. Tuli myös kiukkua. Miksi meidät on jätetty jotenkin niin yksin? Moni kertoi saaneensa sairaalasta hyviä linkkejä ja paikkoja, joista voi saada tukea. Monille oli automaattisesti tarjottu erilaisia "apuja" sairaalasta. Me olemme painineet asian kanssa ihan itse. 
Päätöksen suhteen ei ole tapahtunut mitään selkeytymistä, mutta sitä kohden mennään.
KYLLÄ TÄSTÄ SELVITÄÄN ja pojalla on edessään ihan loistava tulevaisuus <3

Ei kommentteja: