On niin monta asiaa mitä haluaa sanoa, niin monta läpikäytyä tunnetta, jotka haluaa purkaa ulos...
Tarkoitukseni on sekä kertoa arjestamme, johon pojan dysmelia olennaisesti kuuluu, että käsitellä omia tuntojani ja selventää ajatuksiani. Teen sen siitä näkökulmasta miten minä äitinä kaiken koen. Sen kummemmin kaunistelematta ja rehellisesti.
En ole niitä ihmisiä, jotka käyttävät hienoja lääketieteellisiä termejä ja latinankielisiä nimityksiä. Niissä on ihan liikaa vierasperäisiä sanoja ja kirjaimia minun kielipäälleni. Niiden kanssa on hieman sellainen "nähty/kuultu ja unohdettu" -meininki.
Kuten sanottua, aikaa on kulunut 1v 6kk siitä, kun poikamme syntyi. Tuohon aikaan on mahtunut paljon. Monia hoitovaiheita ja paljon ristiriitaisia tunteita. Ylä- ja alamäkiä, iloa ja onnea, sekä murheita ja epätoivon tunteita.
Näin alkuun tulen palaamaan sinne mistä lähdettiin. Aina niihin hetkiin asti kun mistään tällaisesta ei ollut vielä aavistustakaan.
Tervetuloa mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti