Kirjoitettu 21. maaliskuuta 2012

Ajatusmyrskyä ja matalapainetta

Missä paniikki nappula? Voisko jostain vaihtaa edes pienemmälle vaihteelle? Koko ajan raksuttaa sen 100 ajatusta päässä ja kohta tilttaa, ERROR!!!!!

Olen nyt pari päivää kirjoitellut muutaman äidin kanssa, joiden lapsilla on jaloissa paljon samoja vaivoja kun meidän poitsulla. Toki ei täysin, mutta paljon yhtymäkohtia on. Toisella on ollut myös kampura virheasentoa kuten meillä ja toiselle on tehty pidennysoperaatio ja paljon muuta. 

Toisen lapsen hoitohistoriaa lukiessa tulee kyllä mieleen, että onko meistä kaikkeen tuohon? Vaikka pidennys itsessään on onnistunut hyvin, eikä lapsi ole kauheita kipuja kärsinyt sen suhteen, ja voinut käydä koulussakin venytyksen aikana, on matkassa ollut silti "monia mutkia". Ei se tietysti tarkoita, että meille kävisi samoin, mutta tuon lapsen jalassa on niin paljon samoja rakenteellisia ongelmia, kuin meillä ja noista asioista lääkärit ovat meitä "varoitelleet". Ja meidän poitsun jalassa on ehkä vielä vähän enemmän ongelmia.

Nyt nämä kaikki kertomukset ja kokemukset pyörii päässä koka ajan taukoamatta, yötä päivää. Kysymyslista lääkäreille kasvaa kasvamistaan ja ajatus päätöksenteosta tuntuu koko ajan vaikeammalta.

Vaikka tuntuu ihanalta saada jutella jonkun sellaisen kanssa, joka on käynyt samaa läpi, niin samaan aikaan tekee pahaa. Välillä tulee ihan konkreettisesti oksettava olo. En haluaisi tietää ihmisen jalan rakenteesta näin paljoa. Tai en ainakaan näin paljon siitä, mitä kaikkea siellä voi olla pielessä. 

Tuntuu, etten voi luottaa enää keneenkään. Mistä sen tietää mistä lähtökohdista lääkärit asiaa katsovat ja vaihtoehtoja suosittelevat. Voisko kaikki asiaan perehtyneet ammattilaiset maailmassa kertoa oman mielipiteensä?

Voi helvetin helvetti, miksi näitä asioita joutuu pohtimaan??? Hetkellinen itseluottamuksen tunne murenee jälleen. Miten ihmeessä minusta on tähän kaikkeen? Haluan jonkun ihmisen johon voin 100% varmasti luottaa ja uskoa, että hän kertoisi meille mikä on parasta ja nimenomaan pojan kannalta parasta, ei kenenkään muun lähtökohdista tai syistä. Onko ketään sellaista olemassakaan? Ajatteleeko kukaan muu oikeasti pojan parasta, muut kun läheiset ja me? MITÄ MEIDÄN PITÄÄ OIKEASTI TEHDÄ???????

Ja nyt en kestä yhdenkään äidin siunailua siitä, miten vaikea on päättää minkälaisen kevät-takin, tai housut tai kengät lapselleen hankkii. Mitä merkkiä ja mitä väriä? Se nyt on ihan yksi vitun hailee. Ei se maailma siihen kaadu jos ei pipo, takki ja kegät ihan just mätsää toisiinsa!!! Pääasia, että se lapsi ylipäänsä voi olla ulkona ja tarvitsee ne vaatteet!!!! Ja ihan sama minkälaiset kengät ne on, jos ne pitää jalat kuivina ja lämpimänä... Onko merkillä ja värillä väliä, jos niitä sentään saa ostettua helposti kaupasta ja ne passaa jalkaan. Anteeksi, kaikilla murheensa, mutta just nyt ei jaksais kuunnella!!!